Olen yrittänyt herätellä sisäistä Marttaani, joka tuppaa enemmän tai vähemmän uinumaan. Poimin, viipaloin, keittelin ja "uunitin" omenat ja nyt on taas pakastimessa viipaleita, sosetta ja hilloa. Sadonkorjuu on ohi ja pakastimen kiinni saaminen vaatii varovaista punnerrusta.

Vanha, laho ja haljennut perheomenapuu lähti. Viimeisenä kesänään se tuotti suurimman satonsa viimeiseen kymmeneen kesään.

Ennen.

Jälkeen.

Aukko jäi ja valo virtaa sisälle. Aiemmin etenkin keittiö oli aika hämärä myös keskikesällä, mutta nyt se kylpee valossa. En olisi hävittänyt puuta ellei se olisi uhannut paiskautua seinään. Tuohon pitänee suunnitella jotain muuta.

Mökkikausi päättyy, vaikka puissa on pääosin vihreät lehdet, pelargonit kukkivat ja angervoaita alkaa vasta vaihtamaan väriä. Täytyy varmaan tulla jouluna haravoimaan. Ihan ihme vuosi.