MÖKKIROSVOJA! Oli pimeä syyskuun ilta, kun saavuimme taas kerran mökille. Vasta aamulla, kun tulin ulos, näin mökin portaiden vieressä veitsenterän. Niin tylsällä veitsenterällä ei onnistu mikään, joten jälkiä ei löytynyt ikkunoista eikä ovista. Tuli seuraava viikonloppu ja tulimme mökille taas illan pimeydessä. Seuraavana aamuna huomasin ikkunan alla maalinpaloja. Nostin katseeni ja näin, että ikkunaa oli yritetty nirhata puukolla auki siinä kuitenkaan onnistumatta. Kyselin naapureilta, ovatko he nähneet hiippareita pihallani, mutta he eivät olleet huomanneet mitään.

Jälkiä tunkeutumisyrityksestä.

Hyppäsin autoon ja päätin lähteä paikallisen poliisin puheille. No, se firma on kiinni viikonloppuisin. Sen jälkeen kaivoin alueen poliisin sähköisen asiointiosoitteen netistä ja kirjoitin viestin, jonka toivoin lähetettävän eteenpäin paikalliselle poliisille. Kirjoitin mm., että "Lähetän tämän viestin poliisille, jotta se on taustatietona, kun näyttää ikävästi siltä, että joudun ehkä jossain vaiheessa tekemään varsinaisen rikosilmoituksen taloon murtautumisesta." Mitäpä sitä poliisi resurssejaan tuhlamaan turhaan viestittelemiseen. Tähän päivään menessä en ole saanut edes julkisuuslainsäädännön edellyttämää automaattista viestiä tyyliin "olemme vastaanottaneet viestinne...".

Se, mikä tässä vielä lisää tympeysastetta on, että tiedän, kuka on tämä sisälle tunkeutumista yrittävä henkilö melkein 100 %:lla varmuudella. Poliisille lähettämässäni viestissä en maininnut suoraan hänen nimeään, etten vaan olisi syyllistynyt suorastaan väärään ilmiantoon. On ihan päivän selvää, että kyse on paikkakunnalla hyvin tunnetusta rosvosta, mutta kun ne kunnon todisteet vielä puuttuvat ja varsinaista rikostakaan ei ole tainnut vielä tapahtua. Kyllä poliisi tietää, ketä tarkoitin, vaikka käytinkin kiertoilmaisua. Toivoa sopii, että jos se pölvästi, joka on jättänyt jälkiä ja havaintojen mukaan käynyt tutkailemassa paikkaa myös päivänvalolla (naapurihavainnot), sitten vihdoin murtautuu, viranomaiset hoitaisivat asian. "Villin lännen" malliin joskus tekisi kovasti mieli ottaa oikeus omiin käsiin, vaikken sitten uskaltaisikaan tehdä mitään. Tai ainakin tekisi mieli vähintään soittaa sille puhelu, jonka alkaisin näin: "Kuulehan paskiainen..."

Tunkeutujan jälkiä katsoessani verenpaine nousi humahtaen ja päässä alkoivat pyöriä jos jonkinlaiset "kodinturvasuunnitelmat" alkaen erilaisista ansoista ml. karhunraudat ikkunan alle (hups, kun olivat raudat jääneet auki) ja päätyen kameravalvonnan järjestämiseen. Ovi- ja ikkunakoskettimia, liiketunnistimia sisälle ... johan kumma, jos tunkeutuja ei osu kameran kuviin sekä tallennu kännykkään ja tietokoneelle. Tuli kiivasti vertailtua hintoja ja palvelujen sisältöä, kun eräs juristi tuli kysyneeksi minulta, "Miksi maksaisit kameravalvonnasta? Jos henkilö murtautuu sinne, kyllä poliisi selvittää, kuka se on. Tässä tapauksessa syyllinen selviää aika helposti". En ihmettele enää, miksi ihmiset asentavat valvontakameroita ja muita hälyttimiä taloihinsa. Syyskuun jälkeen emme nähneet uusia jälkiä, eikä mökillä ole nähty hiippareita. Voisiko olla niin onnekkaasti, että hänelle olisi pidetty puhuttelu (ja se olisi vielä auttanut)? Jaksaisinkohan uskoa tuohon.

Ensi kesän työlista ... ehkäpä aloitetaan ikkunaluukuista. Naapurille taisin antaa luvan ampua suolapanoksilla kaikkea, mikä pihassani liikkuu sieltä poissaollessani. Toivottavasti hän ei ole kovin yllytyshullu.