Pihassa on yksitoista omenapuuta ja kuusitoista marjapensasta. Molempia on liikaa, sillä ei tässä ole kyse mistään suurtaloudesta. Marjapensaita voin surutta pistää matalaksi ja kaksi suurta punaherukkapensasta kuskasinkin risukasaan. Omenapuita en raskisi hävittää, sillä ne ovat nättejä. Yksi niistä tosin on hävitettävä ensi kesänä, sillä se kasvaa kuusen alta. Onneksi kaksi omenapuuta ei tuottanut viime kesänä mitään ja pari puuta antoi satoa vain muutaman omenan verran. Jonkin verran omenoissa oli myös muumiotautisia tapauksia.

Alkusyksyn kuluessa yritin arvailla omenapuiden lajikkeita vertailemalla puiden kasvutapaa sekä omenan muotoa, väriä ja makua Pomologisessa käsikirjassa olleisiin kuviin ja kuvauksiin. Tunnistin varmasti vain Valkean kuulaan, Punakanelin ja Antonovkan. Muut ovat ehkä Keltakaneli, Sariola ja Vaasan talviomena. Lisäksi tunnistamatta jäi neljän puun lajikkeet. Niistä kaksi ei tuottanut mitään, joten jos ne vielä joskus tekevät omenaa, sitten selviää, mitä ne ovat. Toinen niistä tuottaa kuulemma neljää eri lajiketta. Ensimmäisenä kypsyi Valkea kuulas, jonka poimin ihan elokuun lopussa. Ehkä olisin voinut odottaa vielä viikon, mutta ne menivät soseeksi ja hyvää sosetta niistä tuli. Koska omenoiden "jälkikäsittely" ei ole vahvoja puoliani, soseet teki hyvä ystävä, itse pilkoin vähän omenoita pakastimeen ja loput meni veljenperheelle, töihin ja naapureille. Onneksi pääsin sadosta eroon aika kivuttomasti. Tammikuussa alkaa tuo omenansyönti jo vähän tökkiä.

Marjalajikkeet ovat punaherukka (kuusi pensasta, joista neljä on jäljellä), mustaherukka (viisi pensasta), karviaismarja (viisi pensasta) ja vadelma (yksi pensasrykelmä). Punaherukkaa jäi pensaisiin, kun en kerta kaikkiaan jaksanut niitä enää riipiä sankoon ja tehdä mehua. Koira kävi vielä pitkälle syksyyn syömässä punaherukoita pensaiden alaosista. Muut marjat poimin kaikki, vaikka karviasmarja ei ole suosikkimarjani. Edelleen on pakastin täynnä ja kaikki pitäisi yrittää syödä. Mehumaijaan kaadoin suurimman osan marjoista.

Sadonkorjuun suurin ongelma on se, että minulta puuttuu kylmäsäilytystiloja - kaupungista. Mökillä on vanha, suuri ja erittäin hyvä kivistä rakennettu kellari, mutta kun sieltä pitäisi aina noutaa satoa. Kodin ja mökin välinen 200 km tekee sen, ettei siellä tule käytyä talvella, kun mökki on talviteloillaan. Niinpä sato jäisi sinne. Kellaria tuli käytettyä lähinnä siiderien sun muiden juomien viilentämiseen (ja hyvin toimi).