Tuli syksy ja pimeät syysillat ja mökki pantiin talveksi kiinni lokakuun puolivälin jälkeen. Siitä - ja jo sitä ennen - alkoi huoli omaisuudesta; käykö varkaita, tehdäänkö ilkivaltaa, kaatuuko puita rakennusten päälle syksyn ja talven myrskytuulissa...

Helmikuussa alkoi keskustelu lumen painosta katoilla ja kansaa kehotettiin lumitöihin tunnetuin seurauksin. Soitin naapurille kysyäkseni, että miltä näyttää mökkipaikkakunnalla ja ihan siinä vieressä. Hän sanoi, että lunta on paljon, mutta se ei ole mitenkään hälyyttävää. Päätin uskoa naapuriani, enkä lähtenyt katsomaan tilannetta paikan päälle. Nyt kun katselen naapuruston loivia peltikattoja, sieltä näyttää lumet putoavan ja toivottavasti näin tapahtuu mökilläkin.

Maaliskuussa Kauppalehti uutisoi, että ilmojen lämmitessä suurten lumimassojen vettyminen alkaa uhata talojen perustuksia. Maa ei vedä kaikkea vettä varsinkaan, jos salaojitus ei ole kunnossa, ja siinä tuhoutuu alapohja, tulee homeongelmia ym. ym. 

Ettei tuo hysteria tarttuisi minuunkin, täytyy yrittää muistaa, että rakennukset ovat vanhimmalta osaltaan 1930-luvulta ja tämän vajaan 100 vuoden aikana ON SITÄ LUNTA OLLUT ENNENKIN. Silti aika-ajoin vähän ahdistaa.