Multaa maahan säkkikaupalla, päälle nurmen ja valkoapilan siemeniä ja sitten vaan odottelemaan. Vihreyden paikkailua riittää eri puolilla tonttia. Pari viikkoa sitten paikkasin saunan edustan nurmea ja nyt oli havaittavissa vasta pienen pientä viherrystä siellä täällä. Aika heikosti näyttää itävän, mutta enpähän ole nurmikkoa kastelemassa. Voin vain täytyy toivoa, että satunnainen sade riittäisi.

Piti värkätä pieni astelma kaivonrenkaan peitoksi. Luolamies ei lainkaan ymmärrä sitä, miksi pitää ostaa vain yhden kesän kestäviä kukkia... hmn... No, tämä viherpeukaloton toivoo, että asetelman kukkaset jäisivät henkiin edes joksikin aikaa. Kivistä ei ole eikä tule pulaa. Yritin rajata kuvaa, mutta siitä huolimatta kuvasta näkee, miten maa on rutikuiva hiekkamaa.

 

Ensi viikolla talon eteen tulee muutama Blanc de Coubertin ruusupensas. Jos taimitarha ei ole saanut niitä vieläkään, niin varasuunnitelma on olemassa.