... ei ole vielä juhannus. Juhannusruusussa on se vika, että kukinta on erittäin lyhytaikainen. Jos en osu paikalle niiksi muutamaksi kukinnan päiväksi, tilanne on ohi siltä kesältä. Jospa se olisi täydessä kukassa ensi viikonloppuna.

Muutamista kesän kukkahankinnoistani ruukkukukat selvisivät joten kuten sateisesta viime viikosta. Kaivon ympärille istuttamani hopeahärkit näyttävät siltä, että niihin voisi ehkä tulla kukat. Tämä paahteisen paikan kukka vaan ei ole ihan elementissään sateisena alkukesänä, kun ei ole ollut sitä paahdetta.

Uusin hankintani on komeasinikuunliljojen rivistö, jonka istutin talon eteen pari päivää sitten. Istutusväliksi ilmoitettiin 50 cm, mutta toisten ottamien kuvien perusteella liljat saattavat kasvaa aika suuriksi ainakin optimaalisissa oloissa. Toistaiseksi ainoa toiveeni on, että nämäkin kukat jäisivät henkiin. Ensi vuodeksi teen se klassisen sekoituksen, että upottelen kuunliljojen joukkoon tulppaanin sipuleita - siis jos hyvin käy.

Komeasinikuunlilja kaksin kappalein.

Lauantain kova tuuli teki vain pieniä tuhoja. Siperianhernepensaan vanhasta rungosta repeytyi isohko oksisto, mikä toivottavasti ei ollut kovin kohtalokas koko kasville. Yhden sireenipensaan pitkä ja ohut oksa kellahti kumoon, joten sitä piti sitoa ja tukea. Tuulituhojen pienuuteen vaikuttaa se, että naapurin pihassa kasvaa vanhoja mäntyjä ym. puita, jotka suojaavat minunkin pihaani. Toinen puoli tässä asiassa on se, että kun aurinko laskee keskikesän sijainnista, pihastani tulee paikoin aika varjoisa.

Japsityttö lannoittaa... ja ihan mihin sattuu.