Ja suoritustyyppinen loma sen kun jatkui. Aloitimme maalin raaputuksen, joka jatkui ja jatkui - alkuun metalliharjoilla ja sitten järeimmillä aseilla eli poraa liitettävillä "maalinpoistamisharjoilla" vai-mitä-ne-nyt-ovatkaan. Siinä meni monta päivää ja voimat. Samalla vaihdettiin muutama laho lauta uuteen. Homeenestoaineen kuivuttua - ja sään kuivuttua - sudimme maalia (Uula-maalin pellavaöljymaalia) eilisen päivän. Tässä menee muutama päivä maalin kuivumista odotellessa ennen kuin voin vetää uuden kerroksen terassin aitaan ja "joonialaisiin" pylväisiin. Ihan tuo valkoinen meinaa suorastaan häikäistä. Sade, pysy poissa!

Maalausoperaation aikana kylään tupsahtivat Isoveli, Isonveljenvaimo ja Isä. Apuvoimia, niinhän sitä luulisi... Yksi heistä sentään jäi avuksi, kun kaksi suuntasi konserttiin. Seurue toi mukanaan peräkärryn ja motorisoidun sängyn, joista molemmista on iloa pitkäksi aikaa. Mökillä alkaa olla sellaiset olosuhteet, että kohta ei enää huvita kaupunkiin palata.

Raaputettuna ja maalattuna.

 

Työnjohtaja omassa elementissään; aina valppaana ja valmiina tarttumaan hommaan kun hommaan.

Yhtenä päivänä naapurimökin "tee-se-itse-mies" kävi vääntelemässä toisen naapurin pihalla vesiputkien sulkuja tarkoituksenaan katkaista vedet vain omasta mökistään. Hän sorkki väärää sulkua ja sai aikaan sen, että useammalta mökiltä katkesi vedentulo. Vaikka ajankohta oli perjantai-iltapäivä, paikalle saatiin vesilaitoksen korjaaja ja kaivinkone. Taisi siinä muutama tunti mennä ennen kuin vesi alkoi taas juosta putkissa. Vanha sulku oli jo käynyt tarpeettomaksi, sillä nykyisin kaikissa taloissa on jo omat sulut, joten se poistettiin samalla käytöstä. Oli aika huvittavaa seurata naapuruston ukkojen, jotka kuopan reunalla kommentoivat tilannetta ja toimintaa, rehvakkaa "äijäpuhetta" paikallisella murteella. Pojat ja isot koneet, hmn.