Vuotuinen pihan sadonkorjuu alkoi punaherukoiden poimimisella ja mehustamisella. Ei ne tainneet olla vielä ihan kypsiä. Osan jätin vielä pensaisiin ja joko kerään ne myöhemmin suoraan pakastusrasioihin tai jätän linnuille eli kummat ehtii ensin - minä vai linnut. Punaherukoista sain tällä kertaa tiristettyä vain 10 pulloa mehua.

Vadelmasato on tässä:



Vadelmapensaat ovat vanhoja ja ties mitä tienvarsilajiketta. Vadelmapensaanalkuja löytyy pitkin pihaa (sireenipensaasta, herukkapensaiden keskeltä ja vaikka mistä), mutta puskat tuottavat heikosti. Pitäisi varmaan istuttaa vadelmaa, mutta kun tuosta vanhastakaan kasvista ei pääse eroon millään.

On se tuo sadonkorjuu niin helppoa ja mukavaa, kun on apulaiset mukana. Marjojen korjuu sujui vielä, mutta mehustusvaiheessa kaksikolta "meni mehut". Vahtitehtävää ne eivät sentään jättäneet, vaikka näyttivätkin nukkuvilta.

 

 

Ja "katso mua" -kuvia.

"Hei, mää oon täällä, tuleeko sitä nakkia tänne kärryyn?"



"Mullapa on sukka ja tämä on leikkiinkutsu"



Perusparannusosastoon kuuluu tieto, että talon alapohjassa on kahdeksan uutta tuuletusaukkoa. Nyt pitäisi rossipohjan alla ilman vaihtua ainakin vähän paremmin kuin aikaisemmin. Aukoista näki, että hirsirakenteen puolella näyttäisi olevan kaikenlaista tukiviritelmää - kiveä, sementtiä ja semmosta. Se on se puoli, joka on sisältä notkollaan. Pitäisikö olla huolissaan vai antaa olla?