Vielä on tulossa varmaan osat 4-5 eli jatkis.

MäcKaiver jatkoi puuhommia sahaamalla oksia haloiksi omalla tyylillään, jota naapuri kommentoi "hankalan näköiseksi". Syntynyt halkokasa näytti aika hienolle, mutta sitä ei saanut kuvata. Saan kuvata kasan vasta sitten, kun kaikki halot on tehty - näin minulle sanottiin.

Minä pinosin kesäloman aluksi kaadetuista koivuista ja haapapuusta syntyneet halot liiterin taakse jatkamaan kuivumista ja sen jälkeen poimin omenat maasta ja puista. Nyt oli vuorossa Valkea kuulas ja Punakaneli. Kolmesta puusta tuli omenaa pussitettavaksi 2,5 paperikassillista, jotka matkaavat ystävälle jatkojalostettaviksi. Niistä tulee sosetta, nami-nami.

Omenia tunkee myös rungosta.

 

Omenat ovat tässä Japsitytön pajukorissa. Neiti ei ole koskaan suostunut siinä nukkumaan, joten se on sittemmin otettu muuhun käyttöön.

Samalla lähti taas yksi kottikärryllinen maahan pudonneita omenoita kompostiin (ja sen viereen, kun komposti on täynnä). Tämä taisi olla viides kottikärryllinen, joten olisikohan kompostiin mennyt jo jotain 100 kg. Omenanpoimintaa edesauttoivat hyvät välineet (hanskat, joiden läpi ei nokkonen polta) ja reipas "apulainen", jonka on aina siellä missä tapahtuu - kottikärryn edessä, omenapuiden alla niitä ravistettaessa, omenoiden ja niiden kerääjän välissä... Neidillä on varsin auttavainen luonteenlaatu.

"Halkoaiheinen" oli iltapalakin. Tein meidän haloiksi kutsumaa herkkua eli kahden lehtitaikina väliin omenaviipaleita, marsipaanin pieniä paljoja (korvasin ne Täti Jolie'n tuomilla marsipaanikarkeilla) ja kanelia. Uuniin n. 10 minuutiksi ja on hyvää - jäätelön kera tai ilman.

Puuhuommien osa 3 jatkui ilman minua ja apulaista, sillä olimme viikonlopun saikulla. MäcKaiver on kuulemma tehnyt lavan, jonne halot viskataan kuivumaan, sekä jatkanut puushow'ta.