... ja jatkuu. Nyt saimme urakoitua oksia haloiksi. MäcKaiver käytti sähkösahaa ja minä syötin oksia. Menihän se, mutta nyt ovat ranteet pipinä. (Ulkotyö)sää oli mitä mainioin: Aurinko paistoi ja oli lämpimämpää kuin monesti keskikesällä.

Omenalajikkeista oli pudotusvuorossa taattu vanha venäläinen herkkulaji Sahramiantonovka. Taisi sieltä muutamalla ravistuksella tulla ainakin parikymmentä kiloa alas. Yläoksistoon jääneet loput omenat jäivät lintujen evääksi. Kuulemma nyt on paikoin huono omenavuosi, mutta ei näillä paikoin. Nämä tavis Antonovkat ravistetaan alas ensi viikonloppuna.

WP_000517-normal.jpg

Alkuaikoina tämä puu tuotti vain muutaman omenan vuodessa. En ymmärrä, miten se on nyt noin villiintynyt. Pitäisi vähentää omenapuita, mutta kun ne ovat niin kauniita varsinkin keväällä kukkiessaan. Satoa vaan tulee niin kauheasti, ettei sitä kaksi ihmistä ja koira syö mitenkään. Talousomenalajin (Antonovka) kohdalla saan aina pelätä, ettei se kelpaa kenellekään, kun tuntuu olevan harvassa ne, jotka haluavat tehdä niistä jotain - siis käytännössä sosetta. Onhan se omenasadon jatkojalostus työlästä hommaa. Syöntiomenien menekki on aika hyvä, mutta enemmäkin saisi mennä näin hyvänä omenavuonna. Nytkin odottaa varastossa täysi paperikassi hyvää herkkuomenaa eteenpäin työnnettäväksi, kun pakastimet on täynnä. Pitäisi varmaan hommata omat mehunpuristusvälineet, joiden avulla voisi survoa mehuiksi aina eri aikoihin kypsyvistä lajikkeista jämät.

WP_000506-normal.jpg

Japsityttö tykkää omenoista ja yrittää poimia niitä itsekin.

Varma syksyn merkki: käsityöt. Virkkailen pimeiden iltojen ratoksi torkkupeittoa kotiin.

WP_000520-normal.jpg