Ikkunakaruselli pyörii edelleen. Puusepälle meni kaksi pokaa, joita hän ei korjaa vaan käyttää mallina uusille. Välillä tulee tuhertaessa uskon puute; ei mene niinkuin Strömsössä tai kuten museoviraston korjauskortissa on kuvattu. Lohdutukseksi luen välillä netistä kittauskokemuksista ja siellä tuntuu olevan samanlaisia tuhertajia kuin minäkin. Toivottavasti nämä nyt kuitenkin kestävät joitakin vuosia. Voi olla, että seuraavassa vaiheessa on jo järkevämpää teettää uudet ulkopokat aina kunnostusta kaipaavien tilalle. Homma on aikaavievää, mutta muuten ei erityisen vaativaa... tai no joo, ammattilainen tekee hienoa jällkeä, tuhertaja tuhertaa..

Sen ainoan kerran kun uskalsin siirtää työpöydän katoksen alta aurinkoon, alkoi sataa, ja piti nopeasti purkaa koko homma. Sen jälkeen olen jatkanut hommia suosiolla katoksen alla ja kanniskellut aamuisin ikkunoita pihaan kuivumaan ja nostanut ne yöksi/sateen ajaksi suojaan.

Paikallisissa firmoissa ollaan kyllä ihmeen joustavia ja luottavaisia. Lasiliikkeenpitäjä sanoi, että soita sitten, kun taas rikot lasin ja katsotaan sitten koko hinta kaikille materiaaleille. Tähän mennessä olen rikkonut vain yhden lasin ja kolme oli jo ennestään rikki.

MäcKaiver hoiti vuotuisen matonpesuruljanssin; sun, mun ja mökin matot.

Yhtenä iltana alkoi pihassa kuulua melkoinen sirkutus ja silloin alkoi hirvittää, että kohta linnut vievät kirsikat. Siinä perunoiden keiton ja grillauksen välissä tyhjensimme puut nopeasti. Suklaakirsikkapuilla (oikeasti pensaita) on ikää 2 v., joten sato on vielä pieni. Tein kokeeksi kompottia eli kirsikoita, limen mehua ja kuorta, hillosokeria ja vähän rommia.

Kirsikkakompottia kokonainen purkillinen!

Japsityttö on sitä mieltä, että omenat voisi jo poimia. Se kanniskelee raakileita suussaan. Jos nyt kuitekin poimittais ensin nuo herukat - ehkä jo ensi viikolla.

Tänään tehtiin retki ison järven rannalle. 

Japsityttö kävi kahlaamassa kirkkaassa vedessä. Tultuaan pois vedestä se palkittiin herkulla ja siitä se keksi, että vedessä käynnistä aina palkitaan. Se kävi sitten pyörähtämässä vedessä kolme kertaa. Japsitäti pysähtyi juuri ennen vesirajaa, ettei vaan tassut kastu. Se kun ei ole mikään uimamaisteri.