Tein kesäisen rengasmatkan ja kävin vanhassa suvun kesäpaikassa. Sielläkin pukkaisi yhtä sun toista projektia.
Juhannukseksi ehdin takaisin ja heti kävin kesken jääneen maalausprojektin kimppuun. Juhannukseksi "uusi keittiö":
Keittiönäkymä ennen...
ja jälkeen.
Hionta ja kolme maalikerrosta. Maalina Uulan Into puolihimmeä kalustemaali ja sävynä villa, mikä ainakin mökin valossa vähän punertaa. Purkissa sanottiin, että optimioloissa maali on kosketuskuiva puolessa tunnissa ja pinta on päällemaalattavissa parin tunnin jälkeen. Minusta se kuivui aikalailla heti, eikä tullut valumia. Vetelin ensin pensselillä ja sen jälkeen vielä pienellä viimeistelytelalla. Koko keittiöön tuli enemmän valoa. Tykkään.
Olin ollut poissa 1,5 viikkoa ja tämä saapui minun jälkeen mökille ... ja mitä hän teki? Tuskin vilkaisi "elämänsä valoa" ja juoksi ohi suoraan keittiöön, että nyt heti sitä ruokaa. Kyllä siinä meni hetki jos toinenkin ennen kun palasin neidin suosioon. Lepertely ei tehonnut, mutta onneksi paistettu kana tehosi. Kuvan hepulijuoksuesitys johtui siitä, että MäcKaiver tuli kaupasta. Minun jälleennäkemisestä ei aiheutunut vastaavaa riemua.
Torstaina oli vesisadetta iltapäivästä lähtien; perjantaina puolipilvistä ja iltapäivästä alkaen sadetta; lauantaina pilvistä ja tänään on ihana aurinkoinen ja lämmin sunnuntaipäivä. Sadevesiämpärit täyttyivät ja sade teki hyvää rutikuivalle pihalle.
Aaton iltapäivällä tehtiin japsitytön kanssa pelastusreissu joelle. MäcKaiver oli melontareissulla kastunut läpimäräksi ja kajakkiinkin oli alkanut tulla vettä. Kolmen tunnin puuskittaisessa tuulessa lipsuttelun jälkeen hän soitti, että tulkaa hakemaan x-sillan luota. Japsitytön kanssa napattiin pyyhkeet ja vaihtovaatteet mukaan ja huristeltiin paikalle. Siellä se seisoi kylmissään sateessa vettä valuvana isojen puiden alla. Loppuillan MäcKaiver tarjoili japsitytölle hengenpelastusmitaleita (pyöreitä kanaherkkuja) ja järkytykseen terapiapaloja (tonnikalaherkkuja). 😁
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.