Tupakeittiön muovimatto oli hyvin kulunut, reikäinen ja saumoistaan rikki... ja muutenkin ruma. Siinä ei oltu liimaa säästelty, kun matto oli aikoinaan kiinnitetty lattiaan. Päivä tai pari meni sitä repiessä. Muovimaton alta paljastui lastulevyt, jotka oli kiinnitetty pitkillä ruuveilla alempiin kerroksiin. Kerrostumat olivat siis muovimatto, lastulevy, styroksi ja puulattia (rossipohja).

Erilaisten lattiamateriaalivaihtoehtojen viidakossa yritimme kiskoa tietoa asiantuntijakeskustelujen, rautakauppakierrosten, nettikeskustelujen ja (mainos)materiaalien ym. avulla. Kierroksen jälkeen tulos oli se, että muovimatto korvautui uudella muovimatolla. Ja perustelut... sen voi laittaa itse nopeasti, eikä se tule julmetun kalliiksi. Kyllä siinäkin riitti vielä pohdittavaa: liimataanko vai eikö liimata? Ei liimattu. Muovimattoratkaisu ei ollut järin ekologinen ja järkevyyttäkin on paha arvioida, mutta lattiassa on ja toivottavasti pysyy.

Lähteitä lukiessa eninten ehkä ihmetytti se, miten rakentamisessa kaikki ovat eri mieltä kaikesta ja miten kiihkeään ja jopa vihamieliseen sävyyn voidaan käydä keskustelua siitä, miten asioita pitäisi tehdä. Rautakaupan myyjienkin käsitykset saattoivat olla saman kaupan seinien sisällä täysin ristiriitaiset. Ota siinä sitten ei-rakentamisen ammattilaisena selville, mikä olisi edes kohtuullisen hyvä vaihtoehto minun mökille ja niihin olosuhteisiin. Että revi sitten siitä.

Japsityttö seuraa työn edistymistä.