Kesäkuussa kävi nuohooja. Piiput tulivat kuntoon ja kiuas meni vaihtoon. Nuohooja ilmoitti, että vanhan kiukaan takaseinässä oli reikä. Eipä ihme, ettei se lämmittänyt.

Elokuussa kävivät sähköyhtiön miehet ja metsuri. He laskivat taloon menevät sähköjohdot alas ja kaatoivat talon alta ja autotallin nurkissa kasvaneet koivut. Puut romahtivat alas ja jäivät niille sijoilleen. Alkoi runkojen raahaus, sahaus ja halon hakkuu. Ja jälleen ihan käsipelillä eli ei mitään halkokoneita ja muita hienouksia. Riuhtomista seurasi pitkällinen särkylääkkeiden käyttö ja pari lyhyttä sairauslomaa.

Lokakuussa kävi kunnasta työporukka viemässä viisi kuormaa oksia ja risuja, kuormallisen lautoja ja rautaromua sekä muuta sekalaista roskaa kaatopaikalle ja polttolaitokseen. Samalla he purkivat vanhan liiterin, mikä ei ollut enää mikään pihan komistus. Näppärää ja siistiytyipähän sekin tontin nurkka. Liiterin luota kävin viikatteella katkomassa yli parinmetrin mittaiset nokkoset pois häiritsemästä ennen purkutyön alkamista.

Liiteri lähti pihasta.

Lokakuussa aloin kysellä vesilaitokselta, että miten saan talon putket tyhjennettyä, kun talo jää kylmilleen talveksi. "Ei se nyt niin yksinkertaista ole", minulle vastattiin. Lopputulema oli se, että kun talossa ei ollut lainkaan sulkua ja kun putkien tyhjennys tulisi olemaan joka syksyinen operaatio, paras ratkaisu olisi tehdä sulku talon ulkopuolelle, vesimittarikaivo ja samalla vaihtaa taloon menevät putket. Aina tuntuu yksi asia johtavan toiseen... Vesimittarikaivon vieressä oli vanha jätevesikaivo (pohjaton), johon keittiö harmaat vedet menivät. Vaarana oli, että jätevedet joutuisivat uuteen vesimittarikaivoon, joten samalla kaivauksella minulle ehdotettiin jätevesikaivon korvaamista umpisäiliöllä. Pohjavesialueella kun ollaan, kunnasta ilmoitettiin, että ainoa vaihtoehtoni on umpisäiliö eikä muita vaihtoehtoja voi edes harkita. Niinpä marraskuussa maahan upotettiin kaksi sulkua (toinen naapurille), vesimittarikaivo ja umpisäiliö (JITA neliapila 5,5 kuutiota). Kiitoksia vaan vesilaitokselle ja paikalliselle maarakennusfirmalle, sillä homma hoitui minun näkökulmastani todella helposti.

Muoviputkia hiekkakentällä.

En ollut näkemässä kuinka naapurit riitelivät pihallani vesien katkaisemisesta. Syynä oli se, että jos toinen katkaisee vedet omasta talostaan, toiselta katkeaa myös vedet. En ollut näkemässä sitäkään, miten koko talon päädyn kokoinen valkoinen sireeni revittiin maasta uusien vesisysteemien tieltä. Kyllä siinä vaan meinasi tulla tippa silmäkulmaan, kun näin, miten vanha sireeni makasi yhtenä kasana pihan nurkassa ja sen paikalla törrötti muutama muoviputki. Minua lohdutettiin sillä, että kyllä sireeni pärjää talven multapaakussaan ja ennen kasvukautta sen voi istuttaa muualle. Toivotaan näin. Kaiken lisäksi, kun ei tullut sovittua mitään, niin kuoppien täytön jälkeen ylijäänyt hiekka levitettiin pihaan eikä jätetty kasaksi. Ihan kiva, entisen nätin numikon päällä on nyt hiekkakenttä, ääh. Hiekkakasalle olisi löytynyt käyttöä ulkorakennusten takaa. Mitä opin tästä? Kannattaa olla paikalla, kun tehdään muutostöitä.