... mutta ei sentään jyrise. Koko viikonlopun on tullut vettä ja näin maanantaiaamuna sade vain jatkuu ja jatkuu.

Lauantai-iltapäivällä, niinä muutamina sään puolesta selkeinä tunteina, maasta irtosi kanto ja maahan istutettiin muutama kukkakokeilu. Lapio, rautakanki ja sähkösaha (jonka terä taisi mennä vaihtoon) apuna ja koivun kanto lähti irti maasta. Kanto oli hankalasti autotallin oven edessä, jolloin toista ovea ei saatu auki. Taidan kuulla tästä uroteosta vielä pitkään.

Paikallisen Agrimarketin tarjontaan nojautuen jatkoin pieniä istutuskokeiluja. Viime kesänä istuttamieni hopeahärkkien joukkoon lisäsin pari uutta h-härkkiä. Viime kesänänä hopeahärkit näyttivät ihan surkeille, mutta nyt ne ovat piristyneet kummasti. Samaa voi sanoa myös komeasinikuunliljoista, jotka pukkaavat nyt kunnolla vartta ja lehteä mullan alta. Krookukset sen sijaan... pelkkää lehteä, eivät kuki. Kohtahan niiden aikakin alkaa olla ohi.

Uusi kokeilu on sammalleimu, joiden kukinnan pitäisi olla "uskomaton". Saapi nähdä, mitä niistä tulee ja kukkivatko ne uskomattomalla tavalla vasta ensi kesänä... siis jos selviävät talvesta. Paikka on hankala; paahteinen, hiekkamaata ja koivu on vieressä vetämässä maasta kaikki ravinteet.

Koivun alle tekemääni kiviympyrään istutin muutaman pallomehiparran. Niiden pitäisi pärjätä ja levitä.

Orava omenapuussa. Tuo taitaa olla se kaveri, jonka rapina kuuluu lautaseinässä. Se on tainnut löytää pesäpaikan katolta, ääk.

Omenapuista kukkivat vain kanelipuut ja perimmäinen mikä-lie. Muutamassa muussa puussa on kukat nupulla, mutta esim. Valkeassa kuulaassa ei näy vielä mitään. En toivo kovin hyvää omenavuotta, sillä viime vuonna sain "hyvästä vuodesta" ihan tarpeeksi, mutta saisi niitä omenoita sen verran tulla, että niistä irtoaisi talveksi soseet.