Japsityttö sai "talvilomaviikoksi" vieraakseen Japsitädin. Ensimmäiset puolitoista vuorokautta on mennyt yhdessäoloon totutellessa. Toisena yönä molemmat nukkuivat jo samassa tilassa erotuomarin molemmin puolin. Tähän mennessä on oltu ulkona ja ulkoiltu... syöty ja nukuttu. Parhaillaan (sunnuntaiaamu) tuhinaa kuuluu molemmissa sohvan päissä - erotuomari välissä takaa rauhan.

Ensimmäinen lenkki lauantaiaamuna - neidit ovat selin. Sitä, mitä ei näe, ei ole olemassa.

Sunnuntaiaamu ja aurinko paistaa. Kaksi valkohuiskua on hihnan päässä matkalla laiduntamaan.

Tuore ruoho on herkkua.

Japsitädille maistuu ruoho...

... mutta raksut eivät. Ensimmäisenä aamuna raksut vielä upposivat, kun lähistöllä toinen ahmatti imuroi oman kuppinsa tyhjäksi alle minuutissa. Toisena aamuna ne eivät enää kelpaa, joten raksukuppi on nostettu hyllylle. Japsityttö käy välillä ihmeissään haistelemassa, että miten tuonne hyllyn päälle on jätetty ruokaa?!? Kuppia ei voi jättää lattialle, sillä Japsitytölle se olisi vain oman annoksen jatke. Eilen päivällisenä oli "lihamuleketta ja laejuuttoa" (uunissa ilman rasvaa paistettu sadan gramman jauhelihapötkö ja ruokalusikallinen raejuustoa) ja tänään "kanattia ja laejuuttoa" (uunissa valmistettuja kanasuikaleita ja raejuustoa). Herkut kelpaavat aina  ja molemmat tarkistavat monta kertaa, että olisiko siellä kupissa vielä sitä herkkuruokaa.

Japsitädille tekee hyvää vähän paastota ja syödä rasvattomia ruokia, sillä samankorkuisten koirien painoero on huikeat 4,4 kiloa.