Viimeinen lomaviikko menossa ja mökillä nautitaan harvinaisesta aurinkoisesta vapaapäivästä. Aurinko tosiaankin paistaa, linnut laulaa ja koirat nukkuvat nurmikolla. Toisesta koirasta lähtee kuorsausääni.

Ikkunanpuiteremppa jouduttiin siirtämään ensi kesään. Jospa nuo ikkunat kestäisivät vielä yhden talven. Vettä on satanut jatkuvasti, joten maali ja kitti olisivat kuivuneet liian hitaasti (jos ollenkaan) ja homma olisi jäänyt kesken. Olipahan aikaa tehdä sitten muuta.

Kävimme testaamassa paikallisen matonpesupaikan. Homma toimi hyvin ja matot tuotiin mökille kuivumaan. Pitkien räsymattojen kuivuminen kesti viisi päivää (!), vaikka ne olivat autotallissa sateelta suojassa ja välillä aurinkoon nostettuina.

Heinäkuun lopulla saimme vieraita kolmeksi yöksi. Ranskan Täti toi jälkipolveaan kylään. Serkun 5-henkinen pesue sai mökin, me muutimme vierashuoneeseen ja Ranskan Täti sijoitettiin kunnostettuun saunan pukuhuoneeseen. Hyvin antoivat tilat myöten.

Ranskan Täti esitteli uutta ostostaan; kuolinpukuaan. Nii-in, kuolinpukua. Kovin on harras asento, mutta kuitenkin vielä pystyssä ja omilla jaloillaan. Lähtiessään sanoi, että nähdään taas, ehkä. Suku on vähän hullua, mutta että näin hullua.😃

Aina pitää jotain näpertää. Leikkasin vanhasta isotätivainaan lakanasta verhon. Toistaiseksi lakanaverho kurotaan keskeltä kiinni vanhalla kanttinauhalla, kunhan keksin muun ratkaisun.

Isotädin kirjaillut/kirjailemat nimikirjaimet.

Japsitäti on sulostuttanut elämäämme 4,5 viikkoa, ja palaa omaan kotiin torstaina. Ensi kesänä taas, toivottavasti.

Vielä pitäis huomenna minigripittää mustaherukat ja sitten olisi tämän kesäloman hommat hoidettu.