Projektia pukkaa sen verran kotirintamillakin, ettemme ehdi ihan joka viikonlopuksi mökille. Syystyöt ovat käynnistyneet: Pihaa on hinkattu, kesäkukat on hävitetty vieläkin hienosti kukkivaa samettiruusua lukuunottamatta ja omenoita on poimittu maasta ja puista.

Viime viikonloppu oli kesäisen lämmin ja aurinkoinen. Siinä illalla saunan jälkeen terassilla tähtitaivasta tiiraillessa mietiskeltiin, jotta oliskohan tämä viimeinen viikonloppu tälle vuodelle, kun tässä tarkenee istuskella.

Aamukahvit ja päiväkahvit juotiin ulkona. MäcKaiver ei saanut katsettaan irti uudesta golfkärrystä. Tuosta se on sitten luontevaa siirtyä lykkimään rollaattoria :-) .

Lauantaina kävimme nk. linturetkellä läheisen suon laidalla. Auringossa tuli suorastaan kuuma, kun ötökkähyökkäyksen varalta oli takkia sun muuta päällä. Ainoa näkemämme lentäjä oli semmonen tumma perhonen. Enemmän linnunlaulua ja siipien suhinaa kuuluu mökin pihalla. Kurjetkin huutelivat jossain lähistöllä.

Tyttö, joka kulkee omia pitkospuitaan.

Jestas tuota omenien määrää - maassa. Tässä matkaa peräkärryllinen maasta poimittuja omenoita kohti puutarhajätteiden vastaanottopaikkaa. Aita on suunniteltu niin, että sen voi osittain irrottaa, jos tarve vaatii. Aika näppärä.

Tämä Valkean kuulaan -sato lähtee jatkojalostukseen ja palaa osittain takaisin kotiin soseena. On herkkua, on. Tässä on se tämän syksyn sadoista suurin, sillä muissa puissa on enää rippeet jäljellä. Loput omenat tulee syötyä sellaisenaan ellen sitten jemmaa jonkin verran pakastimeen paloina omenapiirakoita varten.