Edellinen viikonloppu meni pihatöiden merkeissä, kuinkas muutenkaan. Puurhajätteen kompostoinnin muodostaa Bauhausista ostettu puinen kehikko, jonka pohjalle tuli pieniksi pilkottuja risuja (käsin saksilla, oksasilppuri - mikä se on?) ja sen jälkeen kerroksittain lehtiä, puolivalmista kompostisotkua huussista, taas lehtiä ja päälle turvetta. Toiveena... multaa. Kaikki lahottavat eliöstöt, pöytä on katettu, tervetuloa.

Ei mikään pihankaunistus, mutta se onkin sijoitettu huussin taakse.

Tänä viikonloppuna saimme vieraaksi toisen valkohuiskun. Sitä ennen piti Japsityttö harjata vieraiden vastaanottokuntoon. Paikallisten oravien ja lintujen pesänlämmittäjänä toimii Japsitytön jatkuvasti uusiutuva bioturkki. Eipä silti, vierailevalla valkohuiskulla oli turkinlähdön sinkoiluvaihe meneillään ja tuppoja kirjaimellisesti lenteli ilmassa.

Kahden valkohuiskun viikonloppu sujui oikein sopuisissa merkeissä. Sunnuntaikävelyllä menimme ennestään tuntematonta reittiä ja kas, löytyi oikein kiva rantapaikka muutaman sadan metrin päässä mökistä. Jestas sentään, sinne vaan eväät mukaan ja istuskelemaan rantaan.

Näissä maisemissa tullaan istuskelemaan kesähelteillä. Näyttäisi siltä, että kyse ei ole yksityismaasta, mutta jos on, niin ajakoot pois. Kiltisti ollaan kuitenkin.